Juomasuositus:  Kolme Guinnessia pohjiksi
Musiikkisuositus: Steel Mammoth: Nuclear barbarians

Jaahas. Liikkuvan kuvan parissa työtä tekevän taiteilijan pitäisi kirjoittaa pakina. Jep, näin on. Mie menin hätäpäissään tovereilleni lupaamaan. En mie ole sellasta ikinä kirjoittanu. No, elämä on ainaista uuden oppimista ja jos ei karvaasti epäonnistu ei myöskään makeasti menesty. Tällä asenteella mie siis hyökkään sorvin ääreen. Mie kirjoitan teille ensin siitä kuinka laiska mikälie-taiteilija muuttuu virkaheitoksi, muka-ahkeraksi pakinataitelijaksi. Kirjoitan näin aluksi kolmiosaisen tarinan, jolla yritän epätoivoisesti hahmottaa epätoivoista matkaani kohti epätoivoista pakinataiteilijuutta. Epätoivoista.

 Ihan ensimmäiseksi mie kyllä selvitän mikä se pakina oikein on. Mutta kun mie olen syntyjäni jonkinlainen laiskuri,  niin en mie wikipediaa kummemmasta paikasta kattelemaan rupea. Katonkin heti, jottei mene turhaksi vehnästelyksi. No siellä sanotaan näköjään että ” Pakina on lyhyt, kevyehkö ja huvittava kirjoitus, joka yleensä ilmestyy säännöllisesti vakiopaikalla sanoma- tai aikakauslehdessä. Pakina on usein ajankohtainen mielipideteksti. Pakinassa on kolumnia enemmän sanataiteellisia piirteitä. Pakinan kirjoittajaa kutsutaan pakinoitsijaksi.”  No tämä selvä.  Nytpä tekin tiedätte mitä odottaa.

Mielipide. Sanataide. Siellähän ne on taikasanat piilotettuna muun tekstin joukkoon. Mielipide ja sanataide. No mikä on miun mielipide? Mikä on miun sanataiteellinen mielipide? Mikä miulla on sellainen subjektiivinen sanataiteellinen mielipide, joka muuttuisikin salakavalasti objektiiviseksi. Objektiivisesti orientoitunut subjektiivinen mielipide. Voiko mielipide orientoitua? Ja spontaanisti orientoituva  mielipide mistä? Perkeles, esitinkin kysymyksen johon olin piilottanut vastauksen. Sana -mistä siis johdattakoon ajatteluani kohti jokaisen pakinan ydintä eli aihetta. Mie tarvitsen tietysti aiheen. Tässä kyseisessä tapauksessa taisin luvata pakinoiden käsittelevän jollain tavalla osuuskuntamme edustamaa AV-alaa. Sekin vielä. Rajaus. Eipä mitään, prosessiajattelun mallin mukaisesti ajatellen aihe taas johtaa aina automaattisesti mielipiteeseen. Eli,  voidakseen olla mieltä jostain asiasta, täytyy löytää aihe josta on sitten automaattisesti mieltä. Helppoa. Automaattinen on sana josta laiskuri tykkää.

Tags: