|
| Harri |
| Lamakansan uudet liputuspäivät |
| 30.03.2009 05:34:31 | |
|
Musiikkisuositus: Lama – 105B Juomasuositus: Ohut siivu Koskenkorvaa Ehdotan, että suomen valtio lisää vakiintuneiden liputuspäivien määrää neljällä. Miksikö? Maailmantalous romahtaa, alakulon vuodet painavat vääjäämättä päälle ja leuka painuu syvälle rintaan. Tällöin lamaihminen tarvitsee ilonaiheita ja esikuvia. Lamainen persoona tarvitsee sellaisia esikuvia, jotka saavat hänen olemaan niin ylpeä suomalaisuudestaan, että hän on valmis liputtamaan sen puolesta. Ei se ihmisparkaa auta, että liputetaan ruotsalaisuuden, tasa-arvon tai Runebergin kunniaksi. Sama murheen alhossa kahlaaminen se vaan jatkuu ja alho syvenee muuttuen lopulta pohjattomaksi. Loput luetaan iltapäivälehdistä. No mutta, mikäpäs se nostaa leuan pois rinnasta paremmin, kuin lipun nostaminen salkoon elävän, konkreettisen merkkihenkilön kunniaksi. Lisäksi uusien liputuspäivien yhteyteen tulee ehdottomasti rakentaa täysin uusi toimintakulttuuri, joka entisestään yhdistää kyyryssä kävelevää kansaa. Minun mielestäni kaikki seuraavat nykypäivän löytöretkeilijät ovat menneet sinne, minne kukaan muu ei ole vielä toistaiseksi uskaltanut. Moraalin, etiikan, arvojen ja ihmisyyden keinotekoisesti luoma ns. viimeinen vyöhyke ole ollut heille este. Tämä viimeinen vyöhyke on ollut heille vain yksi suo muiden joukossa, jonka yli he ovat menneet että heilahtaa. Jokainen heilahdus on yhdistänyt suomalaisia ja näiden heilahtajien merkitystä suomalaisuudelle ei voida mitenkään ohittaa. Nämä suurhenkilöt ovat liputuspäivänsä ansainneet. MIKKOSTEN PÄIVÄ 8.3. Tämä liputuspäivä ohjaa ihmisten ajatukset perusarvojen äärelle ja tarkoituksena on muistaa koko suomen kansan parasta perhettä. Kun aamulla on lippu vedetty salkoon, aloitetaan välittömästi kaikkien muiden ihmisten ylenmääräinen haukkuminen. Pilkataan yksityishenkilöitä, organisaatioita, käytäntöjä ja aivan kaikkea. Samalla ylistetään omaa parhautta jokaisessa asiassa ja käytetään itsestään sanaa Tietäjä tai Maailman paras. Mikäli perheessä on lapsia, vahvistetaan heidän itsetuntoaan kehumalla valtavasti kaikkea, mitä he tekevät. Haukutaan muita lapsia. Lasten mentyä nukkumaan perheen isä katsoo alasti sohvalla vanhoja Hittimittareita videolta. Stetsoni päässä ja buutsit jalassa, tietenkin. Samaan aikaan perheen äiti soittaa paikallisen päiväkodin puhelinvastaajan täyteen asiallisia kommentteja 40-luvun Saksasta. RUUSUSEN PÄIVÄ 6.6. Tänä erityisen kauniina liputuspäivänä kumarramme syvään epäonnistuneille rakkaussuhteille ja ihmisen yksityisyydelle. Lipun hulmutessa johdatetaan lamasta masentuneen kansan ajatukset takaisin menneeseen. Takerrutaan kovasti kiinni johonkin aiempaan rakkaussuhteeseen, muistellaan sitä ja kerrotaanpa siitä vielä laatulehdistön edustajallekin. Jos ei tuttavapiirissä ole lehdistön edustajia, luodaan nettiin oma blogi, jossa avataan kaikille entisen rakkaan salaisia asioita. Myös lähikaupan ilmoitustaululle voi käydä laittamassa paljastavan valokuvan tai tarinan. Lisäksi leikitään valokuvavaras –leikkiä, jossa entisen rakkaan kuvia täynnä oleva digikamera joutuu pitkäkyntisen haltuun. Kieltäydytään johdonmukaisesti kuuntelemasta järjen ääntä ja kaivetaan tikulla omaa silmää. Illan laskiessa varjonsa maailman ylle, päätetään vielä kirjoittaa kirja. Yön saapuessa painetaan pää tyynyyn ja nukutaan ruususen unet miettien entisiä rakkaita. TUKIAISTEN PÄIVÄ 29.7. Tänä liputuspäivänä kansan kunnioittava katse kääntyy kauneuden ja uskonnollisten arvojen suuntaan. Lipun juhlavan noston jälkeen lopetetaan kaikenlainen ajatteleminen. Annetaan aivoille ansaittu vapaapäivä. Suorituskeskeinen ja ajattelua vaativa elämä heitetään reilulla kädellä takavasemmalle ja ruvetaan luottamaan täysin tunteeseen. Sanotaan ääneen aivan kaikki, minkä sylki suuhun tuo ja puhutaan kovasti uskonnosta. Laitetaan myös tekstiviesti satunnaiseen numeroon. Tätä päivää varten valveutunut suomalainen on ostanut valtavan peruukin, jonka hän nyt laittaa päähänsä. Illan kähmeessä olohuoneen lattialle laitetaan suuri spritismi-pelilauta ja yritetään keskustella henkien kanssa. Jos henkiin ei saada yhteyttä, keskustellaan kuitenkin porukalla henkimaailman hyvä/paha vastakkain asettelusta. Todetaan sellaista olevan. VAARAN PÄIVÄ 1.9. Tämä liputuspäivä muistuttaa suomen alakuloista kansaa siitä, että vielä on lauluntekijöitä ja kesää jäljellä. Päivän virallinen ohjelma alkaa lipunnostolla rumiin vaatteisiin pukeutuneena. Perheen isän suositeltava asu on ruutukuvioinen puku. Päivä jatkuu leppoisasti omassa perhepiirissä erittäin huonojen (lue: luokattoman paskojen) laulelmien tekemisellä ja esittämisellä. Lisäksi laitetaan leikkisästi tennissukat kirjahyllyyn ja vaihdetaan pari sanaa rakkaudesta. Kun Ilta alkaa koittaa, lähdetään lähimmälle torille kertomaan kaikille vastaantulijoille, että vielä on kesää jäljellä. Jos vastaan tulee roudari, näytetään sille keskisormea ja haukutaan se lyttyyn. Tags:
|